Pitäisi kavuta vielä tuonne Määkynmäelle, sytyttää nuotio, paistaa makkaraa ja ampua raketteja. Täytyy varmaan alkaa etsiä tarvikkeita. Mutta tuo on hyvä tapa tuo piirtää paperille noita askelia. Jos askeleet on oikein niin lähtökohta on jo parempi kuin jos se tapsuttelisi tuossa miten sattuu. Kun ihminen istahtaa tuolille sekin on aika monimutkainen sarja liikkeitä ja aikamoista tasapainoilua, kuten moni tulee tänäkin iltana huomaamaan (mutta en minä.)

Salaperäinen sumu ympäröi lähitienoon niin ettei näkynyt yhtään rakettia, kohta ilotulituksen mentyä ohitse taivas taas selkiytyi. Oli ihan jännittävää kompuroida jäistä metsäpolkua kuun valjussa paisteessa ja apua rätiseviä pikku paukkuja, jotka sinkoilivat villisti kipinöiden puiden seassa aiheuttaen kauhua metsän eläimissä. Nuorempi tytär oli ihan ilahtunut illan saamasta odottamattomasta käänteestä, eikä vanhempikaan vaikuttanut ikävystyneeltä.

Koska nykyään kaikki pitää vannoa objektiivisuuden nimissä niin sanoisin, että on yhtä typerää tuhlata rahansa kalliisiin juomiin kuin ilotulitteisiinkaan, joista edellinen rasittaa lähinnä pelastulaitosta ja jälkimmäinen ilmakehää.