Project Shiters

Project Shiters on pieni 3D studio maxilla toteutettava animaatio- ja mallinnusprojekti, saa nähdä tuleeko paskaa tästä

torstaina, joulukuuta 21, 2006

8 fps eli tässä on vain 8 kuvaa sekunnissa:

4 Comments:

  • At 12:29 ap., Anonymous Anonyymi said…

    Näyttäisi siltä, että 8 fps ei riitä POV:n toteutumiseen. Horjuminen näyttää hyvältä vain silloin, kun itse animaatio on sulavaa. Kuitenkin usein 3d-animaatioita katsoessani kaipaan sitä hieman nykivää liikettä, joka vanhoissa animaatioissa on tunteenomaisesti havaittavissa.

    Keskittykää arvokkaaseen työhönne, älkääkä antako minun häiritä Teitä fiksaatioillani.

     
  • At 1:03 ap., Blogger Jasu said…

    Kaipa sen saa jotenkin kikkailtua aikaiseksi sellaisen tunteenomaisesti vanhan näköisen, kiinostaiskin tietää miten se tehdään. Mutta tosiaan ei ole ollut aikaa keskittyä niihin kompostio-softiin ollenkaan. Ne kiinostavat ihan ehdottomasti!
    Ei noissa uusissa vahaanimaatioissakaan kyllä se liike ole mitenkään nähtävissä nykiväksi, vaikka jos tuota the curse of the were-rabbitia katsoo, että ei se ole yksin 3Dn vika, mutta ymmärrän kyllä mitä tarkoitat. Varmaan oivallisia tehokeinoja saa tällä nykimiselläkin aikaan, jos tuohon vielä heittäisi motion blur-efektin päälle, voisi kuvata sellaista paniikkia tms.

    Ja se tarkoittamasi nykiminen johtui takuuvarmasti jotenkin niistä tweeneistä, eli alianmaattoreiden piirtämistä tuhansista kuvista...luulisi ainakin. Jos tohon raamatun sivujen alareunaan piirtäisi tuon saman animaation (jaksaako kokeilla?)niin olisipa siinäkin projektia kerrakseen.

     
  • At 1:56 ap., Anonymous Anonyymi said…

    Teet homman sillä 3d-biblellä, etkä ala sekoilemaan sätkäpaperille painetun luonnoslehtiön kanssa.

     
  • At 1:05 ap., Blogger Jasu said…

    heheh olen muuten polttanut aika monta sivua vanhaa testamenttia, kun asuin oulussa olin niin köyhä välillä, ettei ollut vara ostaa rizloja ja huomasin, että jos sellaisen gideonien pikkuraamatin sivun taittaa kolmeen osaan niin se on täsmälleen sätkäpaperin kokoinen. Voin todella sanoa, että raamattu kulkee mukanani, se on lähellä sydäntäni (ainakin siinä keuhkoihin imeytyneen painomusteen muodossa). Muistan kun herätti ihmisissä hilpeyttä kun menin Lillemoreen istumaan ja aina joku pummi sätkän niin mulla oli niitä valmmiksi leikattuja raamatunsivuja sätkätopassa.

     

Lähetä kommentti

<< Home