Taas hieman ehtii keskittymään tähänkin.

Ensin tehdään freedom modella, sitten convertoidaan, tehdään footstep modella ja sitten ties millä modella. Aika konstikasta.

Kun katsoin ensimmäistä kertaa Happy Feetin meinasin itkeä, se vaikutti niin kaamealta, mutta nyt useammin nähtynä siinä on upeita kohtauksia ja tekniikaltaan se hipoo täydellisyyttä.

Mutta tämän hetkisesti paras animaatioelokuva on mielestäni Miyazakin LIIKKUVA LINNA. Erityiskiitosta ansaitsevat: Tarina, tekniikka, tyylitaju.

Hidastuskohtaa vasaran noustessa ei paljoa huomaa, mutta se tekee liikkeen luontevammaksi kun vertaa alkuperäiseen. On kohtalaisen helppo säädellä illuusiota siitä, onko vasara raskas vai kevyt. Tämä nyt saa kelvata. Ei ole tarkoitus tehdä mitään seppää moukarinsa kanssa. Eikä noiden fyysisten ominaisuuksien pidä antaa liikaa määrätä lopputulosta, kuitenkin ne pitää ottaa huomioon, ettei vallan kömmähdyksiä tulisi kovin kamalia.

song .... “GOD FEARING MAN”
artist .... BEN HARPER
disk .... “FIGHT FOR YOUR MIND”

Eli tuo vasarointikin on kyllä animaation perustekniikkaa. Vastan vauhti kiihtyy laskiessa iskuun, iskun jälkeen se ponnahtaa ja hiljentyy hitaasti ylös mennessä, kunnes pysähtyy hetkeksi. Tällaiset liikkeen nopeuden muutokset olisi hankala tehdä ilman, että pääsee käsiksi noihin liikeratojen tangentteihin. Asiaan löytyi onneksi ratkaisu: Valitsemalla Euler tuolta bipedin Quaternion/Euler-valikosta tulevat liikeratojen liukusäätimet (tai mitä ne nyt on nimeltään?) näkyviin.



Tämä ei mene kyllä ihan oikein! Ponnahduksen jälkeen lihasvoima tarttuu työhön ja kiskomaan vasaraa ylös. Tässä tulisi olla selvä hidastus. Ponnahduksen pitäisi erottua omana tapahtumanaan!

Ihan typerä moka, mutta pitipähän tämäkin kohdata (vaikka minua varoitettiin!)Pastori ei taivu luontevasti polvilleen kun sillä on liian lyhyet reisiluut. Rajoittaa liikkumista kummasti tuollainenkin evoluution oikku.

Motion Mixer ja Motion Flow ovat erillisten liiketiedostojen yhdistämiseen tarkoitettuja työkaluja. Mixeri muistuttaa toiminnaltaan lähinnä video-editointia siinä, että klippejä käsitellään päälekkäisinä pätkinä tai jonoina. Motion Flowssa liiketiedostot haetaan ja valitaan erillisestä editorista ja klikkaamalla halutussa järjestyksessä liitetään ne yhteen. Kummassakin menetelmässä liiketiedostojen välit optimoidaan niin, että siirtymä sujuu pehmeästi ja tämä tapahtuu joko manuaalisesti tai automaattisesti.

Mutta siivota tai tiskata ne eivät osaa.

No niin, Shitersin kävelyosuus on kokonaisuudessaan valmis, päädyin kuitenkin kasaamaan sen Motion Flowilla. Nyt enää vain hienosäätöä, silmän liikkeet ja räpsytykset yms. Mutta tähän väliin voisi olla fiksua tehdä pastorille alustava animaatio. Näin että homma kypsyy tasaisesti.

Shitersin kävely kesti 2832 framia eli 1 minuuttia ja 34 sekuntia.

Vieläkö joku väittää että 3D-animaatioita tehdään, koska se on niin helppoa?

Vinkki: Muista aktivoida se AutoKey-nappi niin vältät paljon turhaa työtä. Mutta: paljon turhaa työtä: paljon rutiinia. Paljon rutiinia: Oppimista! Sellainen jatkuva toistaminen on kaiken oppimisen perusta. Sitten kun on käynyt läpi kaikki väärät tekotavat löytää sen oikean, se on kuin valo loistaisi pimeyteen. Siihen oikeaan ihastuu ja sitä pussaisikin varmaan, jos sillä olisi mitään kiinteää olomuotoa.

Minä tollo! Älykääpiö! Unohdin nyt sen "mahan kipristys"-tauon sieltä askelten välistä! Uskomaton moka! Idiootti! No tehdään uudestaan. En halua kohdata niitä vaikeuksia mitä tulee kun bipedin footsteppejä alkaa siirtelemään manuaalisesti. Ja silloin yläraajojen liikkeet on kuitenkin menetetty. Nyt tajuan miksi aina sanotaan, että ne footstepit täytyy aina ensiksi muokata ihan valmiiksi asti.

Herra jumala! unohdin sen pikku jutun, että jos vierekkäin olevien askelten väliin lisää paljon frameja se bipedi sinkoutuu avaruuteen, koska se tottelee sitä kirottua gravityä! Se on siis sittenkin tehtävä pätkinä. Aivot on niin kuin olisi lihamyllyn lävitse laitettu. Tämä asia ei kiinosta yhtään ketään, mutta tämänkin muistaa ihan eri tavoin jälkeenpäin kun kirjoittaa kaiken ylös, eli siis tuo pätkä täytyy rakentaa siten, että ensin footstepit, sitten freedomina se mahan kipristys, sitten jälleen footsteppiä. Vähän paha tätä on tehdä ihan ilman käsikirjoitusta.

Huolimattomuutta!

Tuossa bipedissä on muuan hassu piire: Se ei tallenna raajojen asentoa suhteessa COMiin eli itseensä, vaan suhteessa maailmankoordinaattiin. Paskempi homma, jos footstepeissä on pitkiä kaarevia osuuksia. Asia ei kyllä voi olla ihan näinkään, mutta ihan siltä välillä vaikuttaa.

Joka tapauksessa se Shitersin kävelyosuus on valmis ja se on paljon se! Tosin siitä puuttuu kaksi väliosuutta, eli se on pilkottava kolmeen osaan, lisättävä väliosuudet ja taas kasattava, ja se on aika sotku keittää kasaan (sitä paitsi ei se kävelyosuuskaan ole vielä valmis, niissä on joka askeleessa tuon kopioi-toiminnon jäljiltä ärsyttävä luisto taaksepäin ja se pitää jollain ilveellä fiksata tuolta curve editorin puolelta)

Pelottava löytö oli se tosiasia, että tuon luisuman korjaamiseksi joka ikisen askeleen pivot pointti on käytävä läpi ja lukittava se %%¤"&%"&n jalkaterä maahan tuolla Set Planted Key-näppäimellä.

Hmmm, kävely ei ollut ihan niin paha kuin ajattelin. Mutta se ei kuitenkaan alita kipukynnystä. Käsien liike antaa hieman liian reippaan kuvan hahmosta. Yksi virhe mitä ei oikein voi sivuuttaa on se, että jalkaterän pitäisi taipua varpaista askeleen loppuvaiheessa. Tämän korjaamiseksi joka askeleen Pivot Point (eli saranapiste) pitää muuttaa varpaiden kärjestä niiden juureen.
Tässä vähän kestää, mutta ei ole mitään järkeä tehdä tätä huonosti, sillä tällöin siirtäisi kaikki ongelmat vain seuraavaan projektiin.

Tuo ei nyt tunnu näkyvän tuo pätkä. Vähän yhteydet pätkii muutenkin. Jos se siitä...
Tässä on muutettu jalkaterän pivottia:


Samalla tein askeleesta pikkuisen notkahtavamman ja vähensin käsien heilumista. Yritän myös kääntää selkärankaa hivenen sivuille askeleitten mukaan.


Nyt enää vähän hitaampi tempo askellukseen, niin alkaa näyttää aika luontevalta.


Nyt vaikuttaisi hyvältä. Sitten vain kopioimaan ja pastaamaan, kopioimaan ja pastaamaan...Askeleita on 75:)

Tuollaisen pitkänkin kävelyjakson ajalle tehtävät muutokset, kuten käden heilahdukset, on melko kivuton muuttaa siten, että pistettä (.) näppäämällä aikasäädin hyppää aina yhden freimin eteenpäin (ja pilkulla taakse) ja sitten vain pastaamalla liittää halutun asennon tuolta Copy/Paste-valikon kirjastosta. Mutta siis tällöin täytyy olla Key Mode Toggle valittuna.

Tulikin muuta tekemistä tälle päivälle.

Jussinmäen korkeuskäyrät:


...ja valmista pintaa:

"Hän Joka Poistuu Paperin Päältä."



Jälleen vaatii pehmennystä nuo avainkehysten välit, mutta siihen on jo totuttu.

Hei, tämähän edistyy!

http://www.myspace.com/toonsee

Näyttäisi että sain ainakin vähän pehmennettyä liikkeen nykimistä Workbenchin Filttereillä. Workbench on bipedin Curve Editori, tosin siinäkään ei pääse avainkehysten tangentteihin käsiksi, mutta se pitää sisällään joitain välttämättömiä ominaisuuksia, kuten nyt nuo filtterit.


Loput on sitten käsityötä.

Hitto nuo Depeche Moden remixit on syvältä. Ihan kuin olisi ruotsinlaivan diskossa.

On muuten aika homma erottaa pitkä ketju reittikynällä taustasta, photarilla meinaan:P (kuitenkin pienempi kuin piirtää kreikan saariston korkeuskäyrät kartasta.)

En malttanut olla näpläämättä lisää tuota kuvaa:


"Heitä on 4 veljestä."

Uppia!


Ei varmaan pahasti mene metsään, jos sanoo, että teos on ainakin jossain mielessä onnistunut silloin kun sitä tekee mieli katsella, silloin kun katsoja kokee sen mielessään kiinostavaksi. Ongelma vain on siinä, että on melko mahdotonta sanoa milloin onnistuu saavuttamaan tuon kiinostavuuden muiden silmissä. Mutta jos teen teoksen niin, että se mielestäni on tällä tavoin kiintoisa, niin en voi paljoa sen enempää tehdä. Muiden kriteerien noudattaminen synnyttää noita viheliäisiä koulukuntia, jotka rajaavat ja määrittelevät milloin teosten pitää olla hassuja tai milloin mihinkin suuntaan vinoutuneita. Varmaan vaikka valelisi itsensä valaanrasvalla olisi aina joku motkottamassa taiteellisten lähtökohtien pinnallisuudesta.

Olkoon tämä sitten ensimmäinen työ tälle vuodelle.
Hyvää uutta vuotta ihmisille ja eläimille! Pysykää terveinä!

Tämä kuva on minulle täydellinen mysteeri.

Yrittäkääpä tuijottaa sitä vaikkapa 5 minuuttia näin alkuunsa, pienellä harjoittelulla aikaa voi venyttää loputtomilta tuntuviin kymmenien tuntien sessioihin, josta lajityypin nimikin juontaa juurensa "karmatuijottajat". Kuitenkin pidempiakaisilla tuon miehen tuijottelu-sessioilla on tavattu joitain sivuoireita, kuten kouristelua, suun vaahtoamista ja pyörtyilyä. Teitä on varoitettu.

Voisi otattaa itsestään samanlaisen kuvan! Mutta tollaset kukkasidontatyötkin maksaisi mansikoita. Tietenkin ne voisi korvata jollain havusidontatöillä, mutta efekti ei olisi sama, tulisi äkkiä sellasta hautajaisrekvisiittaa.

Mutta Dali oli nero;


Olkoonkin vaikka miten Dalin kuva lisäilin tuohon mustavalkoiseen kuvaan värejä:


Jessus pitäisi mennä nukkumaan, huomenna on se näyttelyn pystytys. Mun piti tehdä ripustukseen sellasia pieniä pellin paloja, mutta nekin on vielä taittelematta. Siihen pitäisi käyttää sitä Jarin polkulaitetta, minkä se on kasannut vanhoista polkupyöristä ja vaikka mistä kamasta, ja mikä on mitä toimivin kanttikone.

Ja alkavan vuoden yhtenä ongelmana vielä mainittakoon edelleen kurittomat kakarat, jotka nuuskivat joka ikisen kolon ja silppuavat löytämänsä esimerkiksi kirjekuoren pintaan tehdyt luonnokset ja hukkaavat kynät niin, ettei niitä kuunaan löydy.

Tämä kirjoittelukin on joskus ihan mukavaa ja voi tehdä ihan hyvää. Pahemmin ajan saisi laitettua vaikka johonkin "söin juuri kaurapuuroa"-tyyppiseen ilakointiin, että olisi syytä vähän hävetä muutenkin kuin lain edessä.

Mennyt vuosi oli kyllä melko antoisi. Kun vertaa edellisvuoden tähän samaan aikaan ilmenneeseen masennukseen ja synkkyyteen, niin hyvin on mennyt. Tulevaisuutta kyllä varjostaa hyvin konkreettinen pelko siihen vittumaiseen tehdaselämään joutumisesta, voi luoja se on kamalaa. Tarjotkaa mitä tahansa muuta mutta ei säännöllisiä työaikoja! Ja kahvitauot? Kieltäkää ne laissa, ainakin puolet tämän maan pahansuopuudesta vuodatetaan kahvitunneilla sen pirun tutuksikäyneen kahvipöydän äärellä ja näin virastosta sulattamoon.

Tätä selainta on tämän blogin kautta kätevä pitää luonnolehtiönä, vaikka ongelmana on sen vähäinen yksityisyysarvo. Mutta tässä pystyy kätevästi selailemaan noita vähän aikaisempia tekemiään juttuja. Oikeastaan koko tämä energia pitäisi keskittää kotivujen pitämiseen, eikä käyttäisi tätä epäkätevää mutta helppoa blogia, niin saisi vielä paremmin käytettyä selainta luonnoslehtiönään. Mutta laiskottaa sen verran, eikä ole aikaa loputtomiin, vaikka sitähän me tarvittaisiin eikä tällasta älytöntä kiireellä sutimista. Pitäisi muuttaa jonnekin pölyiselle aavikolle varmaan. Kunhan siellä vain olisi nettiyhteys niin sitä voisi asua vaikka luolassa.

Nyt mun pitäisi alkaa ihan ehdottomasti tekemään muutamaa veistosluonnosta, ihan ehdottomasti, sillä asialla on päivämäärä!